Esittely

Tanssinopettajaksi (Kilpa- ja seuratanssinopettaja) Oulun Konservatoriosta vuonna 1998 valmistunut Eija on tänä päivänä kokenut ja ammattitaitoinen opettaja, joka tekee työnsä sydämellään ja rakkaudesta tanssiin. 

Eijan oma tanssiharrastus alkoi vuonna 1986 kilpatanssin parissa. Nykyisin tanssisydän sykkii suomalaisille lavoilla tanssittaville tansseille ja niistä erityisesti suljetun otteen tansseille. 

 

Kilpailusaavutuksia vuosien varrelta

Kilpatanssikilpailuissa eri parien kanssa palkintosijoja alue- ja valtakunnallisissa kisoissa 1986-1997 sekä 10-tanssin Prechampion luokan SM 3.sija vuonna 1996.

Kantritanssin Suomenmestaruus 2000, 2001

Lavatanssikilpailuissa Ari Vaskelaisen kanssa vuosina 2001-2003 sekä myös muutamia kisoja vuosina 2005-2006.

  • Lavatanssin Suomenmestaruus 2002, 2003
  • Miss Paritanssi (”Paras seuraaja”) 2. sija 2001 ja 1.sija 2002
  • Humpan Suomenmestaruus 2002
  • Lavatanssicupin kokonaisvoitto 2002
  • SUSEL Lavatanssicup  2. sija 2003
  • Oulun Kunkkukisan (lavatanssien ns. 10-tanssi kilpailu) 1.sija 2003
  • Jiven Suomenmestaruus 2001, 2003, 2006 ja Pohjoismaiden mestaruus 2005
  • Fuskun Suomenmestaruus 2005
  • Foksin Suomenmestaruus 2005
  • Lavatangon SM-kisan (Tangomarkkinat) 2. sija 2005 ja 3.sija 2006
  • Tanssii Tähren Kans (Seinäjoki) 2012 1. sija (+yleisön suosikkipari)
    Tähtioppilaana Tangokuningas Marko Maunuksela

sekä paljon muita palkintosijoja SM sekä muissa kilpailuissa

Jäsenyydet
* Suomen Tanssinopettajainliitto STOL ry jäsen
* Suomen Yrittäjät, Ikaalisten Yrittäjät ry jäsen
* Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry yhteistyöjäsen

 

Laajempi esittelyn Eijan ”tanssiurasta” ystävän sanoin… 

Tanssi tavaksi

Syyskuussa 1998 lausuttiin syntysanat Tanssikoulu Rond De:lle, joka nykyisin on Tanssikoulu Eija Puranen. Samalla kääntyi uusi lehti muutamaa kuukautta aikaisemmin Oulun konservatoriosta tanssinopettajaksi valmistuneen Eija Purasen elämässä. Samoihin aikoihin hän nimittäin lopetti amatööritanssijan uransa ja työllisti itsensä tanssin ammattilaiseksi perustamalla oman firman. Yksityisyrittäjyys tuntui luonnolliselta tavalta työelämään siirtymiseen, sillä varsinaisia tanssinopettajan virkoja ei Eijan kotikonnuilla, Kauhajoen seudulla, tuolloin ollut.

Suoraan ”pystymetsästä” tulevalle ei yrityksen perustaminen ollut aivan yksinkertainen asia. Eija muistelee, että hänen omat tietonsa ja taitonsa eivät vielä tuolloin riittäneet selvittämään kaikkia yrityksen perustamiseen liittyviä koukeroita. Onneksi arvokasta tietoa ja apua oli saatavissa. Neuvoja Eija sai niin elinkeinoasiamieheltä kuin omilta vanhemmiltaankin. Ja kun yrityksen nimiongelmakin oli viimein saatu ratkaistua ja paperit kaupparekisteristä kolahtivat postilaatikkoon, oli olo hyvä. Yksityisyrittäjyys oli tosiasia.

Kun harrastus vie sydämen

Tarina Eijan ammatinvalinnasta ja sen toteutumisesta on ollut jos ei ihan perinteinen tarina niin ainakin monen ihmisen ikuinen haave; saada omasta rakkaasta harrastuksestaan itselleen työ, jolla ansaita leipänsä ja hieman juustoakin sen päälle.

Eijan tanssiharrastus alkoi vuonna 1986, jolloin hän tahtoi laittaa tanssikengät jalkaansa Anne-siskon ensin näytettyä hieman askelkuvioita malliksi. Ajan myötä alkoi tanssiminen – ja nimenomaan kilpatanssi – vastata parhaiten Eijan haaveisiin siitä, mitä hän haluaa tehdä. Näin ollen muut liikunnalliset harrastukset vähitellen jäivät vähemmälle ja todellinen panostaminen tanssiharrastukseen alkoi.

Jo pari vuotta myöhemmin Eija sai ensimmäiset kokemuksensa opettajan tehtävistä. Hän alkoi ohjata naisvoimistelijoiden satujumppaa sekä kilpatanssin lasten alkeisryhmiä ja kilpapareja. Ja mielenkiinto tanssia ja opettajana toimimista kohtaan sen kun vain säilyi ja kasvoi. Mutta samalla kovenivat myös tekemisen tahti ja vaatimustaso. Olihan omaankin oppimiseen panostettava yhä enemmän aikaa ja rahaa. Se ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan pahalta, sillä Eija itse tiesi mitä tulevaisuudeltaan toivoi. Ja harrastukseen panostaminen oli tietenkin täysin vapaaehtoista.

Kaikki tällainen vaatii luonnollisestikin paljon paitsi Eijalta itseltään myös läheisiltä ihmisiltä. Tanssintäyteisien harrastusvuosien aikaista kotiväen kannustavaa myötäelämistä sekä henkistä ja taloudellista tukea Eija muistelee edelleen kiitollisena. Myös ystäviltä saatu tuki ja kannustus on aina tuntunut  hyvältä.

Opit työhön (k)oulusta 

Eijan unelmien taipaleella tuntuivat asiat loksahtavan paikoilleen vuonna 1994, kun Oulussa alkoi tanssinopettajakoulutus. Tuolloin opetus järjestettiin konservatoriossa. Tanssiopinnot eivät noihin aikoihin alkaneet läheskään joka vuosi, joten tilaisuuteen oli tartuttava heti ja toden teolla. Mahdollisuus tuntui tulevan eteen kuin hopeatarjottimella. Oulun koulu oli hyvin korkeatasoinen. Oppia sai monipuolisesti eri tanssilajeista ammattitaitoisien opettajien ohjauksessa. Näin voidaan varmuudella sanoa, että Eija on oman alansa osaava, monipuolinen opettaja. Tämä on hieno asia paitsi asiakkaiden myös opettajan itsensä kannalta, sillä hän pystyy antamaan pätevää opetusta kaikenikäisille monella tanssin saralla.

Arkisen aherruksen keskellä

Kotikunnassaan, Kauhajoella työskennellessään ohjasi Eija eri-ikäisiä tanssijoita monenlaisien sävelien soidessa. Harjoitussalissa laitettiin jalalla koreasti kilpa-, lava- ja lastentanssien tahtiin. Lisäksi Eijan ohjauksessa oli mahdollista harrastaa balettia, kantritanssia, bailatinoa ja kansantanssia. Vuosina 1998 – 2001 Eija ohjasi viikoittaisia ryhmiä Pohjanmaalla. Viikonloppuisin matkat kulkivat tanssin merkeissä ympäri Suomea – opettaen ja itse opiskellen.  

Vuonna 2001 Hämeenkyröön muuton myötä tanssinopetus jäi hieman taka-alalle, kun Eija aloitti työt kesäkuussa Ikaalisten kylpylän alueella avatussa Ti-Ti Nallen Talossa.  Arki soljui eteenpäin monipuolisissa tehtävissä ja vuodet vierivät. Arvokasta kokemusta karttui lasten kanssa toimimisesta ja tanssin ohjaamisesta. Myös erilaiset toimistoalan tehtävät tulivat Eijalle tutuiksi. Hän työskenteli muun muassa Riitta Korpelan ja Ti- Ti Nalle –perheen konserttikiertueiden mittavissa järjestelyissä.

Vaikka tanssinopetus oli päivätyön myötä jäänyt vähemmälle, ei Eija missään vaiheessa kuitenkaan unohtanut tanssimista. Askelkuviot kulkivat lavatanssin tahtiin, itse kilpaillen. Yhdessä Ari Vaskelaisen kanssa Eija saavutti useita suomenmestaruuksia ja muita arvostettujen kilpailujen kärkisijoja. Omat kilpailuvuodet olivat työntäyteistä aikaa ja kokemusta karttui. Jossakin vaiheessa Eijasta kuitenkin alkoi tuntua, että tällä erää lähes kaikki haluttu tanssikilpailujen saralla oli jo saavutettu. Ja opetustyö veti jälleen puoleensa. Viikoittaiset opetustunnit siis käynnistyivät jälleen, tällä kertaa eri paikkakuntien kansalaisopistoissa opettaen.

Uudet askeleet

Perheen perustaminen ja lasten hoitaminen ovat viime vuosina olleet ykkösasioita Eijan arjessa. Suloisten pienokaisten töppösten tallustelua kotona seuratessa ovat opetustyö ja oma tanssiminen väliaikaisesti jääneet hieman taka-alalle. Mutta unholaan ne eivät kuitenkaan ole milloinkaan jääneet. Ajatukset ja suunnitelmat tulevaisuudesta ovat kypsyneet Eijan mielessä.

Upea mahdollisuus oman tanssikoulun toiminnan jatkamiselle on ollut luovien alojen yrittäjien yhteisön, Kulttuuricampuksen toiminnan alkaminen Ikaalisissa. Opiskeluaikojen haaveet ja unelmat ovat siis toteutumassa. Tanssikoulu Eija Puranen on aloittanut jälleen säännöllisentoimintansa. Tällä hetkellä lajeina ovat erilaiset lasten tanssiryhmät sekä lavatanssit ja bailatino. Tulevaisuudelta Eija toivoo uusia ja erilaisia työtehtäviä tanssin parissa. Myös tanssikoulun tarjonnan monipuolistaminen tulee varmasti ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa.

Ensin kuitenkin nautitaan tästä hetkestä, tanssin ilosta ja yhdessä tekemisen riemusta. Eijan toiveena onkin, että kaikenikäiset ikaalislaiset löytäisivät tiensä tämän upean harrastuksen pariin. Kaikkien ihasteltavina – ja vaikkapa harrastuksen kannustimenakin – Kulttuuricampuksessa, Ikaalisissa, sijaitsevan tanssikoulun toimiston seinällä komeilee Eijan ensimmäinen kilpatanssipuku ja hyllyillä osa pokaaleista. Eläviä muistoja opettajan omilta kilpailuajoilta.

-MR